Moro Pirkkalasta.
Kelit kylmenivät viime viikolla pakkasen puolelle joten siirryin sisäpyöräilyyn, hiukan tylsää mutta tehokasta. Rullilla ajoin miltei joka päivä tehopainotteisesti noin tunnin siivuja sykkeillä 150-170. Lisäksi ohjelmaan on kuulunut muutama tehokas uintireeni (sarjoina 10x400 lähtö 5"15,  ja 30x100 lähtö 1"20) sekä juosten perusvauhtia, joissa vauhtileikkittelyä mukana. Salilla tein pääsääntöisesti lyhyitä teräviä sarjoja pitkällä palautuksella. Ennenvanhaan kun kävin tekemässä voimareeniä sain vain lihakset tukkoon, eikä hankittu voima siirtynyt lajiin.  Nyt tuntuisi olevan toisin. Eikä salilla hikoilu ole myöskään tuonut painoa lisää lihasten kasvun takia vaikka voimaa on tullut hiukan aloitustasoon verrattuna lisää. Toivottavasti sitten kisassa se näkyisi vahvempana kokonaissuorituksena ja palautuminen olisi nopeampaa paremman lihaskunnon takia.
Nyt on muutama päivä ennen Barcelonaan menoa joten otan loppuviikon hiukan kevyemmin jotta saisin leirillä tehtyä kunnon laatureeniä. Arizonan pyöräreitillä on 3 kierrosta ja ennen kääntöpaikkaa on pitkä loiva nousu joten olisi tarkoitus käydä ajamassa Gironassa päin josta löytyy samanlaista maastoa. Muutama kova ja terävä yhdistelmä-reeni rantatietä kuuluu ohjelmaan myös. Uintia on käytävä reenaamassa puvulla meressä kun on mahdollisuus, olisinkohan elokuun lopussa viimeksi uinut avovedessä. Ensi viikolla leirikuulumisia.
Jos muuten olet suunnitellut auton ostamista tai vaihtamista uudempaan niin kannattaa ottaa yhteyttä Hämeenlinnan Vaunulaan ja tehdä hyvät kaupat. Minun nimen voi mainita jos vaikka sillä saisi parempaa palvelua.

Terve Pirkkalasta
Taas ehti pari viikkoa lipsahtaa viime päivityksestä.
Siinä ajassa on alkanut kunto pikkuhiljaa nousta siitä montusta mihin Kalmarin kisan jälkeen jäin.
Olen päässyt eroon kivuliaista jalkasäryistä, jotka vaivasivat aloitettuani uudelleen harjoittelun.
Säännöllinen venyttely, saliharjoittelu ja lihashuolto ovat auttaneet ja pitkilläkin juoksulenkeillä kipu on pysynyt poissa. Toivottavasti vielä ensi viikolla pääsen tekemään pari kunnon pyörätreeniä ennenkuin keli muuttuu liian kylmäksi ajaa ulkona. Viimeistelyn saan onneksi tehtyä etelässä, jossa olen tämän kuun loppussa 10 päivää. Sitten vajaa viikko kotona ja kisaamaan Arizonaan.

 Nyt siirtyminen uintireeneihin sujuu helpommin kun sain hankittua Fordin Hämeenlinnan Vaunulasta sopivalla sopimuksella. Kyllähän sitä juosten tai pyörälläkin hallille pääsee, mutta varsinkin kelien muuttuessa kylmemmiksi siitä tulee hankalaa. Nyt pitäisi uinti määrienkin nousta ja saan lisää laatua treeneihin.

Pyöräharjoitteluun olen koittanut panostaa ajamalla miltei joka päivä joko ulkona tai rullilla sisällä, eilen tosin oli tahmeaa ja tänään pidin vapaapäivän perheen parissa. Ensin ulkoilua lähimetsässä majaa lasten kanssa tehden, sitten kotona haravointia+ polttopuiden siirtämistä sisätiloihin. Iltapäivällä Inkun uintitreeni ja liukurileikkejä jätskin kera.

Ensi viikolla on tarkoitus tehdä pari pitkää pyörälenkkiä tai yhdistelmää mutta jos on kylmää ja sateista on suunniteltava toisin. Yksi pitkä juoksu järven ympäri ja yksi treeni radalla ainakin kuuluu suunitelmiin, loppuviikosta käynti Lahdessa kruunaa syysloman.

Arizonan jälkeen heti 23-25.11 viikonloppuna olisi tarkoitus pitää tri-viikonloppu Nokialla.
Ideana olisi keskittyä laji- tekniikoihin, luennoida  kausisuunnitelusta ja rytmityksestä kuinka harjoitella oikein. Enemmän tietoa löytyy sivuilta pedart.fi

Tervehdys taas täältä Pirkkalasta. Nyt on sitten alettu treenata uudestaan ja tavoite saada paikka Havajin IM kisaan vuodeksi 2014.

Ensin on keskityttävä pisteiden keräämiseen, jotta heinäkuun lopulla olisi tarvittava määrä pisteitä kisalippuun. Suunnitelmana on lähteänyt marraskuussa 2013 Arizonaan ja saada sieltä hyvä avaus pisteiden keruulle. Sen jälkeen on　muutama kisasuunnitelma ensi kevääksi. Kisarytmitys pyritään kuitenkin tekemään sellaiseksi, että pystyn olemaan täydessä kisavireessä myös Joroisilla. Hankalaksi kesän kisojen suunnitelmassa on se, että hyviä mahdollisia kisoja on vain muutama.

Vuoden sisään olen tehnyt IM matkan kisoja jo 4 ja se tarkoittaa, ettei pitkiä harjoittelujaksoja ole tullut kuin Australiassa (8viikkoa) ja ennen Itävallan kisaa (7 viikkoa). Sen jälkeen olen joko valmistautunut taikka palautellut kisoista.

Lähtökohta tulevaan IM kisaan on haastavampi kuin viime vuonna tämän takia. Kaksi viikkoa Ruotsin kisan jäkeen aloin tehdä pientä lihaskuntotreeniä salilla, mitä olen hiukan laiminlyönyt enemmän ja vähemmän aikaisemmin. Nyt olen ehtinyt harjoitella 3 viikkoa ja käynyt salilla 2 kertaa viikossa. En ole tehnyt voimakestävyyttä enkä perusvoimaa vain hermostollista maximivoimaa ja se on tuntunut toimivan ja olen saanut siirrettyä voimaa myös lajivoimaksi. Voimaharjoittelun lisääminen ohjelmaan tuntuisi tuoneen sen lisä ärsykkeen mitä olen kaivannut, jotta saisin sen viimeisen lisäyksen pyörävauhtiin.

Olen myös panostanut enemmän ruokapuoleen(proteiini) ja muistanut ottaa tarvittavat Fastin lisäravinteet ja vitamiinit, jotta palautuminen ei olisi ainakaan ravinnosta/ravinteista kiinni. Erityisen hyvin tuntuisi toimivan BCAA ja glutamiini, palautus ja night-time proteenia unohtamatta. Mangesium-suihke on ollut myös koekäytössä ja krampit ja niiden tunne kovissa treenisarjoissa on pysynyt poissa.

Nyt on vielä n 5 viikkoa aikaa hieroa kunto kohdilleen. Toivoa sopii, ettei kelit menisi kylmemmiksi vielä muutamaan viikkoon. Lokakuun lopussa olen menossa Calellaan Espanjaan viimeistelyleirille. Suomessa on mahdotonta tehdä lokakuun lopussa kunnon treenejä; +1 astetta lämmintä, pohjoistuuli, räntää ja 150km lenkki edessä aeroasennossa aika-ajopyörällä saattaa tuntua melko karulta hommata ja nakertaa motivaatiota kovimmiltakin karjuilta vaikka välillä olisikin myötästä.

Tervehdys taas innokkaat lukijat. Viime viikko meni odotellessa tuleeko ironman.com:ista vahvistusta saavutetusta Hawajin pro-sarjan kisapaikasta. Sitä ei kuulunut joten tämän vuoden tavoite ei onnistunut siltä osin, kuitenkin tein hyviä osakilpailuja ja sain pyöränkin kulkemaan mukavasti aina välillä. Pyörään on saatava vielä yksi vaihde lisää, jotta myös heikompana päivänä vauhti olisi riittävää eikä tarvitsisi ottaa tolkuttomasti kilpaveljiä kiinni juoksuosuudella.

Pidin hiukan kevyempää harjoittelua pari viikkoa ja nyt olisi tarkoitus aloittaa harjoittelu ensi vuoden kisoihin, ensin huikan kevyemmin ja lihaskuntovoittoisesti ja parin viikon päästä normirytmiin sisällyttäen saliharjoittelun ohjelmassa. Se on ollut hiukan vähäistä viime aikoina.
Myös kisakalenteri on suunnitteilla, todennäköisesti lähden taas Tempeen hakemaan pisteitä ensi vuodeksi. Sitten suunnitelma on vielä auki mutta pisteitä on oltava kasassa heinäkuun 2014 lopussa tarvittava määrä. Silloin 40 ensimmäistä saa paikan ja elokuulle jää vain 10 paikkaa jäljellä. Viimeisten kymmenen paikan saaminen on hankalaa koska Amerikassa on mestaruuskisat tuplapisteineen. Ja sehän on sen verran raskas kisa, että valmistautuminen pääkisaan vaikeutuu, paitsi niille joilla on tavoite sinne pääsy eikä siellä menestyminen. 
Ensi vuoden budjetti tulee olemaan melko iso, jotta leiri- ja kisasuunnitelman saisi vietyä järkevästi läpi, onneksi taustalla on jarmo "family" tiimi ja uskon että homma onnistuu vaikkakin taloudellinen tilanne on mitä on.
 Myös tämän kuun lopussa olisi tarkoitus järjestää triathlon-leiri Kangasalla kaikille mahdollisislle triathlonista kiinnostuneille. Jos asia kiinnostaa niin käykää www.pedart.fi sivuilla tutustumassa asiaan.
Tässä vaiheessa en voi kuin kiittää niitä jotka ovat olleet tukemassa ja  auttamassa tässä projektissa, toivottavasti ensi vuonna samaan aikaan raportoin miten valmistatuminen Konaan etenee.

Terve,       

Kalmarissa tuli kisailtua. Valmistautuminen oli lähinnä palauttelua Klagenfurtin ja Joroisten kisasta. Mitään varsinaista harjoittelujaksoa en pystynyt tekemään. Lisäksi pohkeeseen tuli kramppi/hermopinne, jonka takia juoksuharjoittelu oli mahdotonta. Jopa osallistuminen tuntui välillä mahdottomalta.

Tämä oli neljäs täysimittainen Ironman- kisa marrakuusta lähtien ja kruununa vielä uintimaraton joulukuussa ja Joroinen heinäkuussa.

Alla 5. sija Tempe Arizonassa, 17. Melbournessa ja 4. Arizonassa, joten Havaijin pisteiden metsästykseen oli vielä saatava onnistuminen. Ihan siis riskillä mentiin, koska palautuminen oli vielä vajaata.

Matka autolla ja lautalla Simon ja Riston kanssa meni leppoisasti. Saavuimme Öölantiin keskiviikkona, missä tein lopullisen kisavalmistelun ennen kilpailua.

Itse kisassa uinti alkoi lupaavasti, kun eka kierros meni seitsemän miehen, anteeksi kuuden miehen ja yhden naisen letkassa. Jodie Swalow veti ja rantautui ensimmäisenä. Itse tein pienen suunnistusvirheen  ja putosin letkasta ja olin n.1.30 min jäljessä vaihtoalueella.

Pyöräily oli tasaisella ja erittäin tuulisella reitillä. En saanut missään vaiheessa kunnon vauhtia pyörään ja tulin vaihtoon kymmenentenä.

Sekä uinti että pyöräily olivat ylimittaisia, siitä ”huonot” osuusajat.

Juoksu lähti mukavasti ja osa edellä olevista kilpailijosta maksoivat velkaa kovasta pyöräilystä. Toinen kierros kolmesta oli vaikeahko, mutta pystyin kiristämään kolmannella ja tulin maaliin neljäntenä. Koko kisan ajan tunne oli pikkasen väsynyt, eikä ollut parhaimmillani.

Silti olen tyytyväinen suoritukseeni ja sijoitukseeni. Erityisesti juoksun 2.50 aika oli kohtuullinen. Kisa oli hyvin järjestetty ja tunnelma pikku kaupungissa loistava.

Elleivät sijat 5., 4. ja 4. riitä Havaijille, olen kuitenkin tehnyt parhaani ja se siitä. Lopullisesti asia ratkeaa ensi viikonloppuna.

Mikäli  en pääse Havaijille, ei urani lopu, vaan aloitan ensi vuoden harjoittelun suunnittelun.

Jarmo

Heinäkuun mietelmiä.
Vajaa kolme viikkoa Itävallan IM:n ja Joroisten puolimatkan SM-kisojen välillä ei ollut riittävästi täydelliseen palautumiseen: tuloksena SM-hopea ja kilpailun 3. sija. Vaikka kuinka toivoin riittävää palautumista ja hyvän vireen löytymistä kisapäivänä, oli Joroisten kisa vähän liian aikaisin. Juoksualkuverryttelyn aikana olo tuntui hyvältä. Kuitenkin heti uinnin startissa tunsin tahmeutta, mikä ei johtunut liiallisesta tankkauksesta. Uinti kokonaisuudessaan sujui kohtuullisesti, jäin vain minuutin Panu Liedolle. Pyöräilyn alussa jalat tuntuivat väsyneiltä, mutta uskottelin sen johtuvan vain lajinvaihdosta. Tunne ei kuitenkaan siitä miksikään muuttunut pyöräilyn edetessä. Juoksuosuuden alussa jalat tuntuivat lyijyltä. Pelkkä ajatus maaliin selviämisestä vaikutti jo voitolta sinällään. Juoksuosuutta kirvoitti loppuun asti kamppailu hopeamitalista Panu Liedon kanssa. Viimeinen juoksukierros (5km) oli todella tuskainen. Onnistuin kuitenkin karistamaan Panun pois hänniltäni pari kilometriä ennen maalia. Maaliin saavuin kuta kuinkin tajunnan hämärärajamailla.

Kisan jälkeinen viikko on kulunut lepuutellen perheen parissa – pieni lomamatka Helsinkiin tapaamaan triathlon ystäviä. Piipahdus kotiin hierontaan (ja nurmikonleikkuuseen). Kuukausi on kulunut kisoista palautumiseen ja valmistautumiseen. Nyt pitäisi saada parin viikon tehokas treenikausi aikaiseksi, jotta Kalmarin IM:ssä elokuun puolivälissä kunto olisi kohdillaan.

moro

Terve, viime päivityksestä on kulunut jo luvattoman kauan, joten tässä vähän juttua miten on hommat ovat edenneet kesäkuussa.

Alkukuusta tein kovia pitkiä treenejä. Pirkanpyöräilyn piti olla viimeinen pitkä kovavauhtinen pyörälenkki ennen IM Itävaltaa. Päätin kuitenkin jättää  217km reitin väliin, koska tunsin kehossa väsymystä; sykkeet ja vauhdit olivat laskusuunnassa. Onneksi perheellämme oli lomamatka Italiaan sukulaisten kera ja pyörälaukku sai jäädä poikkeuksellisesti kotiin. Olikohan kolmas reissu ulkomaille ilman pyörää. Majapaikka oli maaseudulla lähellä Fanon merikaupunkia, jossa oli oikein mainio levätä ja viettää laatuaikaa perheen parissa. 5:en päivän loma osoittautui oikein hyväksi keinoksi saada vire takaisin ja viimeiset treenit ennen IM:ää sujuivat oikein mukavasti, ei ollut ongelma nostaa sykkeitä korkealle ja vauhtikin oli hyvää vedoissa. Tällä hetkellä pystyn nostamaan sykkeet samalle tasolle pyörällä ja juosten. Aikaisemmin ero oli 10 lyöntiä korkeammat sykkeet juoksussa. Sen pitäisi tarkoittaa pyöräkunnon parenemista.

 

Kisareissuun lähdettiin vaimon kanssa keskiviikkona 26.6. ja lapset pääsivät mummilaan täyshoitoon. Kuopuksella oli alkuun sen verran kovat eroahdistukset ettei suostunut syömään eikä juomaan paljoakaan, ja näytti pahimmillaan jo siltä, että Tuijan pitäisi lähteä aikaisemmin kotiin. Onneksi pikkuisen eroahdistus helpotti sen verran, että se vaihtoehto voitiin unohtaa.

Tein tällä kertaa erilaisen tankkauksen kisaan ja se tuntui toimivan hyvin, ei ollut uppotukkimainen olo uidessa eikä pyöräilyn alussa hapottanut ja särkenyt jalkoja, taidan valmistautua seuraavaan koitokseen samalla tavalla.

Uinnissa ei ollut isoja ongelmia ja tyydyin peesaamaan sopivassa paikassa, tuntui etten rasittanut itseäni kovinkaan paljon ja vedestä noustessa jalat tuntuivat valmiilta pyöräosuuteen. Myös pyörän alku lähti ongelmitta liikkeeseen ja yleensä pyöräilyyn siirryttäessä ilmaantuneet  jalkasäryt pysyivät poissa, todennäköisesti uudenlaisen tankkaamistavan takia. Heti alkumatkasta lähdettiin ajamaan melko haipakkaa ja ajattelin olivatko kilpailijat käsittäneet tekevänsä puolimatkaa eikä Ironmania. Varsinkin vanha tuttu Hofler olympiamatkoilta piti kovaa vauhtia yllä, ehkä repi liikaakin, koska kaveria ei tokalla kierroksella enää näkynytkään.

Ekan kierroksen lopussa kun saimme Raelertin kiinni ajattelin kisan sujuvan kohtuu hyvin vaikkei tietoa omasta sijoituksesta ollutkaan. Toinen kierros ajettiin kovaa ja välillä olin todella tiukoilla ja kivun tunne oli sama kuin joskus olympiamatkan word cup kilpailuissa, silloin kun joutui ajamaan täysiä edellä menevää porukkaa kiinni. Jaksoin viimeiseen kovaan mäkiosuuteen asti, mutta heti mäen alussa eräs Britti otti irtioton, johon kaikki lähtivät mukaan ja itsekin sinnittelin miltei ylös asti mukana. Siinä vaiheessa kun alkoi oksettaa ja jalat muuttuivat voimattomiksi oli pakko antaa periksi. Onneksi vaihtoon oli jäljellä pääosin alamäkeä. Sain palautettua jalat sellaisiksi, että pystyin juoksuosuudelle siirryttäessä kokeilemaan kantaako jalat vielä. Alkuun otin ihan vain hipsuttelua ja mietin kannattaakohan edes yrittää. En ollut kuitenkaan lähtenyt keskeyttämisasenteella ja jatkoin töpöttelyä mahdollisimman matalalla askeleella. Kun olin juossut noin 10km, muuttui juoksu mukavaksi eikä kanssakilpailijoita lapannut ohi.  Aloin uskoa mahdollisuuksiin selvitä maaliin asti kunnialla. Vasta kun juoksua oli jäljellä  8km sain tiedon vaimolta että olin noussut seitsemänneksi ja  5 sija on ihan käden ulottuvilla sain lisäpotkua jalkoihin ja lopulta nousin neljänneksi. Juoksuosuus itse asiassa tuntui helpommalta kuin pyörä mutta ihan kaikkein lennokkaimmalta se ei tuntunut. Seuraavassa kisassa kun pääsisi hiukan säästämään jalkoja juoksuun, voisi olla mahdollista juosta oma maratonennätys. Se nähdään Kalmarissa elokuussa. Nyt pitää ennen sitä palautua, pysyä terveenä ja valmistautua Joroisten puolimatkan SM-kisoihin, joka on yksi pääkisoistani tänä vuonna. Vasta Kalmarin IMn jälkeen tietää miten kausi jatkuu, sieltä pitäisi saada 800 pistettä, jotta liput Havaijille kannattaa ostaa. Palaamisiin!