Kotimaassa

Harjoittelut on menneet tällä kertaa melko heikonlaisesti. Ensin reilu 2 viikkoa nuhassa ja heti kun tauti hellitti kipeytyi ristiselkä joka on tehokkaasti estänyt normiharjoittelun. Ehkä kipeänä olo on ollut hyväksikin, 1.5 vuodessa 7 ironmania + yksi pikku pulahdussessio 42,2 km on ollut keholle kohtuullisen kuluttavaa.  Tällä viikolla kuitenkin pääsen takaisin harjoittelun makuun ja tavoite on lokakuussa Barcelonan Ironman kisassa. Tulee kahteen vuoteen pisin valmistautumisjakso, ensin muutama rauhallinen lenkki ja sitten  hiukan vauhtia lajeihin, 8-9 tunnin kisasuoritus tuskin parantaa nopeusominaisuuksia. Sitten vain nopeusominaisuuksien ylläpitoa ja perustreeniä ja elo-syyskuussa valmistavia yhdistelmäjuttuja. Barcelonan jälkeen sitten tietää tarkemmin mikä on seuraava tavoite, jotta Havaijin paikka olisi mahdollinen saavuttaa ensi kaudeksi. Nyt on ainakin kelit kohdillaan joten mukavia lenkkejä kaikille.

Cairns IM

Kisan kulku
Aamulla klo 0545 kisapaikalle, vettä satoi ja vaihtopaikka muuttunut nurmikosta mutavelliksi. Se ei ketään haitannut ja sade oli myös lämmintä joten ei tarvinnut palella. Uinti oli vaihtelevassa aallokossa hiukan hankala ja muutama kerta tuli hörpättyä suolavettä, silti meinasi krampata lopussa. Uinti sujui ihan ok, aallokon takia suunnistus vei välillä hiukan aikaa. Noustessa viidentenä vedestä jalat tuntuivat hyviltä ja pyöräily lähti hyvin käyntiin. Alussa oli hankalia mukulakivi korotuksia, ensimmäisessä geelipullo tippui joka oli poimittava takaisin matkaan muuten olisi käynyt köpelösti. Noin 30km kohdalla takaa tuli porukka ja siinä porukassa pysyin ongelmitta. Ekan kierroksen loppupuolella vauhti kasvoi ja alkoi olla hiukan tukalaa varsinkin ylämäissä. Saimme kärjen kiinni noin 90km kohdalla mutta vauhti ei siitä silti hidastunut. 150km kohdalla oli jättäydyttävä kärkiporukasta ja alkaa säästelemään jäljellä olevia voimia juoksuosuudelle. Jalat alkoivat tuntua ennen vaihtopaikkaa paremmilta ja juoksu lähti ihan mukavasti liikkeelle. Selvää oli kuitenkin ettei liiallisiin vauhdinlisäyksiin  ollut varaa jos halusi juosta loppuun asti. Pystyin pitämään tasaista vauhtia mutta ihan kärkeen en pystynyt nousemaan, Lopulta saavuin maaliin viidentenä. Siihen olen tyytyväinen, vielä tiistaina tuntui etten välttämättä pysty edes selviytymään maaliin.

Tämä antoi itseluottamusta tulevaan, kun saan  onnistuneen reenijakson ja valmistautumisen seuraavaan kisaan varmasti pystyn vielä parempaankin.

Terveiset taas Mooloolabasta

Terve taas Mooloolabasta. Toinen reeniviikko meni alkuun hiukan kevyemmin, tiistaina tein uinnissa nopeusreeniin (4x4x50, 2x100 kovaa)  ja keskiviikkona radalla juosten kilsan vetoja (6x1km). Ei ollut ihan hirvittävän herkkää mutta ei se täydelle matkalle tähdätessä tarvitsekaan olla. Torstaina tein pitkän pyörälenkin jossa oli 4x4.5km kovaa samanlaisella palautuksella. Aika raskas harjoitus ja perjantaina tein ainoastaan meriuinnin paikallisen tri-porukan kanssa. Sunnuntaina ajoin pitkä rauhallisen lenkin paikallisen triathlonistin David Dellowin kanssa, erittäin mukava kaveri ja näytti uusia reittejä samalla.

Täällä on yleinen käytäntö tehdä harjoitukset ennen töihin menoa joten jo ennen klo 6 on ranta täynnä kaikenlaista harjoittelijaa, surffareita, avovesiuimareita, melojia, ironman-sarjaan tähtääviä urheilijoita, ei triatlonisteja vaan lajiin jossa uidaan, padleboardilla kauhotaan, ja kajakilla melotaan järjestystä vaihtaen eri pituisia matkoja. Triathlonisteja tietenkin on siellä seassa mukana. 

Myös rannan vieressä oleva kävelytie on täynnä juoksijaa ja kävelijää, sauvakävelijöitä on vähemmän. Maanteillä on pyöräporukoita, jotka kokoontuvat aamuisin sovittuihin paikkoihin ja lähtevät lenkille, viikolla lyhyempiä ja vloppuna pitempiä lenkkejä tehden. 

Liikenteestä täytyy mainita, että eivät kyllä kunnioita pyöräilijää eikä kävelijä/juoksijaa. Jos on sattunut joskus pyöräilleensä  vaikkapa Espanjassa ja saanut vallata vaikka koko kaistan noustessaan ylämäkeä eikä takaa tuleva autoilija hermostu vaan odottaa kunnes pääse sopivassa kohdassa ohitse, niin täällä kyllä löytäisi itsensä auton alta. Parempi ajaa varovasti ja pitää silmät auki niin hyvä tulee.

Lapsetkin ovat päässeet käymään miltei joka päivä uimassa termoaltaassa ja Tuija  uimassa ja jumppaamassa  paikallisessa fitnessklubissa. Lapset ovat silloin klubin lapsiparkissa, jossa  ovat leikkineet paikallisten kanssa.  Treenit on siis  tehty  aamuisin ja iltapäivälle on jäänyt hyvin aikaa viettää aikaa yhdessä.

Australiassa leirillä

Terve täältä kengurumaasta

Tällä kertaa matka sujui aikataulun mukaan, aikaeroon sopeutuminen myös. Tietenkin muutama yö meni valvoessa mutta sen jälkeen päästiin paikalliseen rytmiin kiinni.

Eka reeniviikko on  takana ja se sujui nousujohteisesti. Viime keskiviikon kova lyhyt yhdistelmä(4km ui, 2h py, 30min ju) kulki suunnilleen samaa vauhtia kuin viime vuonna samalla radalla parhaimmillaan. Torstaina tein pitkän pyörälenkin nousevalla sykkeellä, edellinen päivä vei ylimääräisen innon  lähteä heti reippaasti. Perjantai meni palautellessa kevyttä reeniä tehden ja lauantaina oli vuorossa  pyörämäkivetoja class house mountainsilla. Sunnuntainan kova pitkä yhdistelmä 4hpy jossa vikat 2h syke 140-60+1h juoksua sykkeellä 150-60. Tänään aamulla pitkä juoksu joka kyllä tuntui pitemmältä kuin mitä se olikaan. Toivottavasti ens viikolla tuntuu helpommalta. Iltapäivällä oli palauttava meriuinti vuorossa, vesi on edelleen lämmintä (23astetta) vaikka onkin talvikausi alkamassa. Sää on ollut samanlaista kuin suomen kesä heinäkuussa, oikein hyvät olosuhteet kaikenlaiselle harjoittelulle.

Tavoite oli reenata myös paikallisen tri-klubin kanssa mutta heillä oli viime viikko vapaata. Tällä viikolla olisi kuitenkin tarkoitus mennä ainakin yhdistelmäreeniin  perjantaina  ja aquatloniin lauantaina. Tuntija ei ole ihan hirveästi tullut mutta se ei ole  tarkoituskaan, peruskuntoa tehtiin tammi ja helmikuussa.

Ens kertaan

Kohti Australiaa ja kesäkuun IRONMAN kisaa

Noin viisi viikkoa Melbournen IRONMAN  kisasta. Ensimmäiset 3 viikkoa kuluivat palautellessa ja kevyitä harjoituksia tehden. Pari viikkoa sitten tein ensimmäisen normivauhtisen reenin pyörällä ja tuntemukset olivat hyvät, mutta seuraavan päivän pitkä juoksulenkki oli edelleen raskasta ja kroppa tuntui palautumattomalta. Siitä kuitenkin keho otti harjoitusärsykkeen vastaan ja harjoitukset ovat sen jälkeen sujuneet pikku hiljaa normaalisti ja Pääsiäisen leiri Lahdessa oli vahvaa tekemistä varsinkin pyörän osalta. 

Uinnissa olen siirtynyt kolme kertaa viikossa rytmiin, jossa on aina vähintään 1.5km kisavauhtia eripituisina sarjoina. Juoksussa myös kolme: yhdistelmäreeni, rata/mäkivedot ja pitkälenkki, pyörällä 5 harjoitusta viikossa jossa sisältönä 1 palauttava, yhdistelmä, kaksi pitkää lenkkiä, 1 kova. Tämä tuo selkeyttä harjoitteluun, painotus on koko ajan pyöräilyyn, koska se on minun heikoin osa-alue ja vaikuttaa paljon myös juoksuvauhtiin. Tällä systeemillä pystyn seuraamaan kunnon kehitystä ja tiedän, koska on parempi ottaa kevyempi jakso.

Seuraava kisa on 8.6.14 ja sen kisan jälkeen olen viisaampi päättämään loppukauden suunnitelmista. Ensin on edessä pitkä matkustus Australian  Mooloolabaan, samaan osoitteeseen missä olimme viime vuonna. Siellä ensin kevyt viikko ja neljän viikon kova harjoitelujakso, jonka jälkeen siirtyminen Cairnsiin kisaamaan.

Tällä kertaa saan reeniseuraaa David Dellowista, joka oli Melbornen kisassa kolmas ja ajoin pyöräosuuden toiseksi nopeiten. Pääsen tekemään osan kovista harjoituksista ammattivalmentaja Toby Coten porukassa, jossa on myös kovia tekijöitä olympiamatkasta täysmatkaan. 

Tietenkin, jos olisi mahdollista niin valmistautumisjakso saisi olla pitempi, mutta tällä tavalla on mahdollista toipua loppukesän ratkaiseviin kisoihin, jos mielii tämän kauden Havajin kisaan.

Nyt hyvällä tsempillä kohti Australiaa, ohessa kuvia tämän päivän touhuista. 

reeni menoa kaikille lukijoille!

Jampe

Kisaraporttia

Terve tässä vähän kisaraporttia

Aamun valmistautumiset sujuivat rutiinilla ja kaikki tuntui olevan kohdillaan ennen starttia. Lämmittelynä tein juosten. Pikku verran jälkeen muutaman vedon, jotta hengitys lähtisi heti alussa toimimaan. Mielestäni onnistuin siinä, mutta jostain syystä alku oli normaalia kankeampaa ja ero kärkeen kasvoi ripeästi.

Uinti kyllä alkoi tuntua paremmalta, mutta siinä vaiheessa se oli jo myöhäistä ja en päässyt siihen porukkaan johon mihin olin ajatellut raheet riittävän. Pyörän alkuin tuntui herkältä ja kevyeltä juuri sellaiselta kuin pitäisikin, vauhti alkoi kuitenkin hiipua ja ero kärkiporukkaan kasvoi tasaisesti. Myös oli kovaa särkyä takareisissä ja se hankaloitti polkemista.

Juoksukin alun jälkeen tuntui hyvältä mutta 10km kohdalla tuli ongelmia, jotka eivät hellittäneet vaan verottivat kilometrivauhtia sen verran, että nousu paremmille sijoille oli mennyttä. Tästä ei siis jäänyt tällä kertaa muuta käteen kuin kipua ja särkyä, toivottavasti seuraavassa koitoksessa saisin kunnon edellyttämän suorituksen taikka vaikka vähän yli. Ei muuta kuin lisää reeniä.

terkuin, Jarmo

Terve Melbournesta

Huomenna jo kisa, siis Suomen aikaan alkaa uinti tänään 22.3 lauantaina kello 22.20. Just kerkesin sopeutua aikaeroon. Sitä hankaloitti lentojen viivästyminen Suomesta lähdettäessä. Onneksi täällä päässä olen saanut huolto ja majoitusapua Verosaaren Mikalta ja hänen perheeltään, jotka asuvat täällä. Ilman tätä apua kisaaminen olisi erittäin vaikeaa pitkien etäisyyksien takia. Harjoittelu on ollut melko pientä, ensin palauttavaa matkan takia ja nyt vireen ylläpitämistä kisaa varten. Starttiviivalla on taas iso joukko terävintä kärkeä tältä matkalta joten helpolla ei hyvä sijoitus tule. Huomenna sitten viisaampana voi tarinoida miten sujui.

T: Jampe